Auvinen Hannamari


ARVO TAI AMMATTI
Terveydenhoitaja, kaupunginvaltuutettu, lapsiasiahenkilö

SEURAKUNTA
Karkkilan srk






Kirkolliskokousvaali ehdokasnumero         47
Hiippakuntavaltuusto ehdokasnumero     25

Henkilökuva

Olen tehnyt tähän astisen elämäntyöni vahvasti lasten ja nuorten parissa. Olen toiminut kristillisen seurakunnan vapaaehtoisessa lapsi- ja nuorisotyössä 21-vuoden ajan lastenleirien vetäjänä, pyhäkouluopettajana, varhaisnuoriso- ja nuorisotyön ohjaajana. Olen seurakuntani lapsiasiahenkilö, minkä lisäksi toimin luottamustehtävissä Karkkilan kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvoston varajäsenenä. Olen myös Karkkilan kaupunginvaltuutettu, kasvatus- ja opetuslautakunnan sekä taloustyöryhmän jäsen. Lisäksi toimin Karkkilan lapsi- ja nuorisoasiainvaltuutetun tehtävässä sekä Perusturvakuntayhtymä Karviaisen tarkastuslautakunnassa varajäsenenä. Olin KD:n eduskuntavaaliehdokkaana kevään 2019 vaaleissa. Koulutukseltani olen terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja. Työskentelen II asteen ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelijaterveydenhuollossa ja sijaisena äitiys- ja lastenneuvolassa.

Edellä mainitut tehtävät antavat minulle tärkeän näköalapaikkan suomalaisten lasten ja perheiden arkeen ja hyvinvointiin sekä yhteiskunnan muutokseen, jossa kirkkokin on mukana. Tärkein elämäntehtäväni on kuitenkin kolmelapsisen perheen äitinä toimiminen. Minulle isänmaallisuus, maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja kotiseuturakkaus ovat tärkeitä arvoja. Harrastuksiini kuuluu toiminta Reserviläisissä ja Maanpuolustusnaisissa sekä Lottaperinneyhdistyssäätiössä. Lisäksi olen Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan jäsen ja mukana Uudenmaan Terveydenhoitajayhdistyksen hallituksessa. Olen rohkea ja energinen nainen, joka antaa osaamisensa yhteiseen käyttöön. Palvelu itsekkyyden edelle on mottoni, joka sopii mainiosti sovellettavaksi myös kristilliseen elämäntapaan.

Miksi olen asettunut kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaliehdokkaaksi? Mitä muutoksia on tehtävä seuraavan 4 vuoden aikana ja miten ne saavutetaan?

Minulle kristillinen usko ja elämänkatsomus on kallein aarre, jonka ihminen voi maan päällä  löytää. Kirkko on minulle paikka, joka on koti, ja jossa ihminen saa olla oma itsensä, jokainen oman näköisensä, arvokas, Luojan luoma olento. Lähimmäinen on minulle ihminen, joka on Kristuksen kuva, ihminen, jolle voin antaa käteni. Ihminen, jonka rinnalla voin kulkea ja jota voin tukea sekä auttaa tilanteen mukaan. Rauhaan ja yhteyteen pyrkiminen ihmisten kanssa ovat tavoitteitani sekä Sanan lähettiläänä toimiminen. Diakonian ja varhaiskasvatustyön sekä rippikoulutyön tulee olla keskeisellä sijalla seurakuntien toimintasuunnitelmissa tulevalla kaudella. Kirkolliskokouksessa aion vaikuttaa siihen, minkälaisia lakeja kirkolliskokouksessa ja eduskunnassa säädetään ja miten tunnustuskirjoja tulkitaan luterilaisen uskon pohjalta.

Avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä arvoja, joiden hyvinvoinnin eteen yhteiskunnassa, kuten myös kirkossa on tehtävä aktiivisesti työtä. Olen sitoutunut perinteiseen avioliittokäsitykseen, joka on Raamatun luomistyön mukainen. Raamatuntulkintani juuret ovat herätyskristillisyydessä ja kirkon perinteessä. Haluan vaikuttaa erityisesti siihen, että kirkolla on myös tulevaisuudessa paikkansa suomalaisten lasten sydämessä. Kouluihin ja päiväkoteihin tehtävää työtä tulee vahvistaa ja kehittää. Kristillisen uskon, luterilaisuuden ja kristillisen kulttuuriperinnön maahan polkemisen torjunta on aloitettava välittömästi.

Suomalainen yheiskunta perustuu vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle, jossa sanan- ja uskonnonvapaudella on ollut keskeinen sija. Haluan, että näin on myös tulevaisuudessa. Kirkko olemme me ja myös me tarvitsemme tässä ajassa tuoreita ajatuksia, henkeä puhdistavaa uskoa ja totuudentuntoa sekä ymmärrystä myös toisinajattelevia ja vähemmistöryhmiä kohtaan. Kirkon ydintehtävä on armon, rakkauden ja pelastussanoman välittäminen, mutta sanoman on pitäydyttävä kirkkaasti Raamatussa. Olemme osa kansainvälistyvää kirkkoa, jonka on hyvä tehdä ekumeenista työtä muiden kristillisten kirkkokuntien kanssa laaja-alaisesti. Maahanmuuttajatyöhön on tärkeää panostaa nyt ja tulevaisuudessa. Lähetystyö maailmalla ja koti-Suomessa on yhteinen tehtävämme ja kirkon sanoman ydin. Kristuksella on taivasten valtakunnan avaimet ja ovi on auki – myös sinulle. Tule mukaamme! Viedään voitto kotiin ja valmistetaan tie Kristukselle. Kristus itse sanoi Ilm. 22:12-14: ”Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa. he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.”

Valkeus tule! Jumalan rauha, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi.

”Rakenna minun kirkkoani” – Minun kirkkoni – entä sinun?

Perheen rooli yhteisönä

Ihminen on aina etsinyt omaa paikkaansa maailmassa, kansakuntien suuressa joukossa ja siinä lähiyhteisössä, jossa elää. Ihmisen perustarpeita ovat hyväksytyksi ja kuulluksi tuleminen. Jokainen haluaa tuntea olevansa tärkeä ja arvokas ihminen jollekin toiselle, edes yhdelle – isälle, äidille, sisarelle, veljelle, isovanhemmalle, ystävälle, puolisolle tai työtoverille. Perhe on se paikka, johon synnytään. Sitä ei voi itse valita, kuten ei myöskään sitä, mihin maahan synnymme. Ne valitaan puolestamme. Kuitenkin voidaan todeta lauluntekijän Kari Tapion sanoin: ”Lottovoitto on syntyä Suomeen”. Lause kuvaa uskoa hyvinvointivaltioon, myönteiseen talouskehitykseen sekä kansalaisten mahdollisuuksiin elää turvassa kotimaassaan. Näitä kansakunnan peruspilareita pitää vaalia kristillisistä arvoista käsin. Suomi on maa, joka on rakennettu vain huikeassa 100-vuodessa  suoraselkäisten naisten, miesten ja lasten hengen palolla sodan ja rauhan aikana, sitkeällä työnteolla ja taloudellisia voimavaroja uhraamalla.

Perhe on ihmisen elämän tärkein yhteisö kehdosta hautaan. Perheessä ovat ne ihmiset, jotka välittävät sinusta, pitävät huolta sinusta ja rakastavat sinua kaikkina aikoina. Perhe on se, mikä pysyy. Se on side, jonka ei soisi katkeavan edes silloin, kun ihmisen elämässä on vaikeaa.  Perheen tehtävä on kasvattaa perheyhteisössä eläviä jäseniä, aikuisia, lapsia ja vanhuksia sekä luoda turvaa ja pysyvyyttä kiireistä ja vaatimuksia täynnä olevaa, joskus pahanakin näyttäytyvää ulkomaailmaa vastaan. Perhe on paikka, jossa saa levätä, ladata akkuja ja olla oma itsensä ilman rooleja, tulla hyväksytyksi ja saada arvostusta. Perheet ovat toimintayksikköjä, soluja, joiden avulla yhteiskunta, ruumis ja sen jäsenet pysyvät koossa. Kun perheissä voidaan hyvin, niin koko kansakunta voi elää onnellisesti ja tämä aikaansaa kansantalouden nousua. Nämä ovat syitä, miksi perhe-elämää kannattaa vaalia ja varjella tässä ajassa ja tuleville sukupolville.

Seurakunta arjessa rinnallakulkijana – toivon siemen

Myös seurakunta on samalla tavalla yhteisö, johon saamme kuulua. Osa meistä tulee seurakunnan jäseneksi kasteen kautta vastasyntyneenä, osa nuorena, rippikouluiässä, osa vasta aikuisena, silloinkin kasteen kautta. Kristillisen kasteen saaminen ja seurakuntaan kuuluminen luovat turvaa ja  vakautta. On mahtavaa olla osa jotakin suurempaa, olla osa maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa sekä osa paikallisseurakuntaa. Seurakunta on kuin perhe. Se elää mukana ihmisen arjessa, sen iloissa ja suruissa, häissä ja hautajaisissa. Seurakunta kulkee vierellä ja herättelee kysymyksiä, miksi elän, miten minun tulisi elää ja mikä on oikein? Pitää olla syy, miksi elää. Ilman elämäntarkoitusta ja tehtävää ihminen ajelehtii ja kulkee vailla päämäärää ja toivoa. Toivoa kuitenkin tarvitaan ja uskoa huomiseen.  Elämänkriisin aikana toivo voi olla hetkellisesti kateissa, mutta seurakunta on se yhteisö, joka voi auttaa löytämään kadotetun toivon siemenen, uskon. Nämä ovat kysymyksiä, joita varmasti jokainen ihminen pohtii jossakin elämänsä vaiheessa. Seurakunta tarjoaa vastauksia nähin kaikkiin kysymyksiin kristillisen ihmiskäsityksen ja opin, Raamatun pohjalta. Niihin voi uskoa tai olla uskomatta. Suomessa meillä on uskonnonvapaus ja mahdollisuus sen toteuttamiseen monin eri tavoin. Kirkon tulee kuitenkin pitäytyä Sanassa ja tehdä päätökset sieltä ammennetun viisauden valossa.

Seurakunta on mielestäni se paikka, jonne jokaisella ihmisellä on oikeus tulla omana itsenään ilman  torjutuksia ja syrjityksi tulemisen tunnetta ja pelkoa. Seurakunta on tarkoitettu kaikille ihmisille sukupuoleen, ikään, yhteiskunnalliseen asemaan, poliittiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta. Seurakunnan toimintaa tulisi leimata rakkaus lähimmäisiin, hyvän tekeminen kaikille ihmisille ja etenkin niille, jotka ovat jollain tapaa ahtaalla yhteiskunnassamme: heikompiosaiset, syrjäytymisriskissä olevat, työttömät, sairaat ja vanhukset, yksinäiset, vangit ja turvapaikanhakijat. Seurakunnan toimintaa tulisi kuitenkin järjestää kaikille ikäryhmille tasapuolisesti. Erityisenä ryhmänä, jotka seurakunta on huomioinut jo nykyisellään ja joihin tulee jatkossakin panostaa, ovat lapset ja nuoret sekä perheet. He tarvitsevat tukea kasvatukseen ja vanhemmuuden tukemiseen ja lapset ystäviä, joiden kanssa jakaa itselleen tärkeinä pitämiään asioita. He tarvisevat tilaa kysymyksille ja mahdollisuuden etsiä ja saada vastauksia.

Kirkko on maan suola

Seurakunnan tulee tehdä tavoittavaa ja etsivää työtä ihmisten ja eri ihmisryhmien keskuudessa. Seurakunta ei saa menettää hengellistä sanomaansa järjestäessään toimintaansa. Jumalanpalveus- ja rukouselämä ovat seurakunnalle elintärkeitä, ne ovat seurakunnan ruumis ja keuhkot. Ihmiset ovat seurakunnan sydän – sydän, joka palvelee, ja joka uskoo ja vie seurakunnan kristillistä sanomaa eteenpäin. Evankeliumin julistus on koko kristikunnalle annettu, sen tärkein tehtävä. Ilman sitä seurakunta kuolee. Pelkät rahavarat eivät seurakuntaa pystyssä pidä. Niitäkin toki tarvitaan ja ilman niitä kirkko- ja seurakuntarakennusten, sekä hautausmaiden ylläpitäminen on mahdotonta. Seurakunta kuitenkin kaipaa ihmistä, luomakunnan kruunua viljelemään ja varjelemaan maata, pitämään huolta yhteisöstä, seurakuntaperheestä ja luonnostakin. Seurakunnan tulee ottaa yhteiskunnallisesti kantaa ilmastokysymyksiin ja toimia sen mukaisesti omalla esimerkillään.

Kristillinen usko on kahden vuosituhannen kuluessa säilyttänyt nykyisen 2.4 mrd. kannattajakuntansa maailmassa, jossa moniarvoisuus on nostanut voimakkaasti päätään haastaen kristinuskon ja sen perinteiset arvot. Eri uskonnot kilpailevat kannattajistaan ja muokkaavat ihmisten ajatusmaailmaa ideologioillaan. Kristinusko on ihmisen puolella, ei sitä vastaan. Sen sanoma on armahtava ja laupeudellinen. Jokainen saa tulla, jokainen saa levätä. Jeesus itse sanoi: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne – Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt.11:28). Kristikunnalle asetettu laajamittainen tehtävä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan, kaikille kansakunnille ei ole vielä päättynyt. Kansanedustaja Raija Vahasalon sanoin: ”Pitää tehdä sitä, mihin uskoo ja uskoa siihen mitä tekee. ”

Minun kirkkoni uskoo, toivoo, rakastaa, on lähellä ja uudistuu. Minkälainen on sinun kirkkosi?

Tule ja kerro se äänestämällä kirkon virallisena vaalipäivänä tiistaina 11.2.2020 oman kotiseurakuntasi kirkkovaltuustossa. Jeesus muutti veden viiniksi. Paavalista tuli kansojen apostoli ja Lutherista uskonpuhdistuksen isä. Sinä ja minä voimme kääntyä kohti Kristusta ja rukoilla virren sanoin: ”Totuuden Henki, johda sinä meitä…!” Herra, me tulemme Sinua vastaan, näytä meille tie!

Hannamari Auvinen

Yhteinen kansankirkko näyttää vihreää valoa!

Anekauppaa ja uskonpuhdistusta

Saksalainen munkki ja teologi Martti Luther, luterilainen uskonpuhdistaja oli aikansa radikaali. Luther koki koko elämänsä muuttavan voiman kohdatessaan Jumalan rajussa ukkosmyrskyssä kesällä 1505, jolloin hän oli vähällä menettää henkensä, minkä seurauksena hän kääntyi rukoilemaan Pyhää Annaa. Luther selvisi myrskystä, mikä johti hänen hengelliseen heräämiseen ja sai hänet lupauksensa mukaisesti ryhtymään augustinolaismunkiksi. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1507 ja myöhemmin hän valmistui teologian tohtoriksi sekä sai Wittenbergin yliopiston professorin arvonimen. Koettuaan hengellisen ahaa-elämyksen, hän kääntyi vastustamaan katolilaisen kirkon pappeja, jotka harjoittivat anekauppaa. Kirkonisät antoivat syntejä anteeksi rahaa vastaan ja myivät siten tavalliselle kansalle taivaspaikkoja. Luther heräsi todellisuuteen, että vallitseva toimintatapa ei ollut Korkeimman mielenmukaista. Ei Jumala ole kaupan, eikä hänen kirkostaan voi tehdä markkinapaikkaa. Niinpä Luther naulasi kuuluisat 95 teesiänsä saksalaisen Wittenbergin linnankirkon oveen. Luherista tuli länsimaisen kristinuskon uranuurtaja, protestanttisen, luterilaisen kirkkokunnan synnyttäjä ja raamatunkääntäjä, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla myös suomalaisen kristikunnan syntyyn, maamme historiaan, kirjakieleemme, uskonpuhdistaja, piispa Mikael Agricolan kautta sekä Suomen lainsäädäntöön aina valtiomuotoa myöden.

Kirkko viestii taivaasta

Mikä on luterilaisen kirkkokuntamme ja suomalaisen kirkon hengellinen tila tänä päivänä tultaessa 2020-luvun taitteeseen? Toinen toistaan suuremmat ja kauniimmat kirkkorakennukset, jotka ovat yhä tärkeä kansallisaarteemme, loistavat edelleen komeudessaan ja kertovat omalla tavallaan viestiä taivaasta ja ikuisesta Jumalasta. Iankaikkisuudesta kertovat myös pyhät alttaritaulut ja seiniä koristavat taidokkaat maalaukset. Kaivataanko niitä enää? Kirkko on paljon enemmän kuin rakennus. Se on paikka, jossa voi kokea pyhän läsnäoloa, aistia Jumalan voiman ja suuruuden. Mutta onko häntä edes olemassa, ihmettelee moderni aikamme ihminen?

Äkkiä voisi näin päätellä, että Jumala olisi hylännyt ihmisen ja jättänyt meidät elämään omaa maanpäällistä elämäämme yksin, ilman toivoa. Ilmastonmuutos etenee vauhdilla, jota emme tunne, tai jota emme ehkä voi enää pysäyttää. Australiassa riehuvat ennennäkemättömät metsäpalot voimalla, joka näyttää nieleväsä alleen kaiken, mitä tuli vain voi polttaa. Suuret heinäsirkkaparvet valtaavat Afrikan maanosia. Koronavirus tekee tuloaan ja paniikki valtaa hiipien ihmismielen. Yhdysvaltojen ja Iranin välit ovat jännitteiset, samoin Palestiinan tilanne elää epävakaana ja Trump pauhaa, kuin meri konsanaan. Maapallo vaikuttaa hukkuvan henkiseen epätoivoon ja väenpaljouteen, jonka lisääntymistä ei voida inhimillisesti pysäyttää. Mikä avuksi?

Kirkko elää murroksessa – sen valo ei ole sammunut

Suomen evankelis-luterilainen kirkko elää voimakkaassa murroksessa, kuten ympäröivä yhteiskunta muutenkin. Voisi puhua hengellisin termein koetuksesta. Kirkon jäsenkasvu on taantunut, kirkosta eroaminen on kiihtynyt tasaista vauhtia koko 2000-luvun ja uusia jäseniä kastetaan seurakuntaan entistä harvemmin sekä väki vanhenee. Yhä useammat ihmiset eivät enää tyydy perinteiseen tapaan liittyä kirkkoon, elää seurakunnan yhteydessä ja avioitua kirkollisen vihkimisen kautta. Hautapaikan jokainen kuitenkin tarvitsee, mutta sitäkään ei aina haluta hankkia siunatusta maasta. Kirkko on junassa matkalla kohti muutosta, ja se on vääjäämätön tosiasia. Kirkon jäsenlukujen romahtaminen tarkoittaa käytännössä kirkon olemassaolevien toimintojen supistamista ja talouden sopeuttamista saataviin kirkollisverotuloihin ja kolehdilla sekä lahjoituksin kerättäviin varoihin. Hautapaikkavuokrista saatavat rahat eivät paljoa kirkkoherraa lohduta. Kirkkovaltuutettujen päätettäväksi jää, miten kirkko aikoo hoitaa perustehtävänsä ja säilyttää hengelliset toimintamuotonsa, joita ovat mm. diakonia, perhekerhot, rippikoulut, eläkeläiskerhot, erilaiset piirit, lähetystyö sekä tavanomaiset jumalanpalvelukset toimituksineen.

Joudummeko olemaan todistamassa kirkon maallista ja hengellistä näivettymistä? Moni haluaa nykyään uskoa Jumalaan omalla tavallaan ja ajattelee, että ei tarvitse kirkkoa osaksi henkisyyttään. Siihen jokaisella on oikeus. En kuitenkaan usko, että ihmisten hengellisyys tai tarve kokea yliluonnollista on mihinkään kadonnut. Kaipuu jotain suurempaa kohti on asetettu ihmisen sisimpään. Jokainen meistä etsii, mitä milloinkin. Joku saa tyydytyksen menestymisestä työssään tai harrastuksissa, joku täyttää läheisyydenkaipuunsa perheensä ja lastensa parissa aikansa viettäen. Joku toinen löytää sydänystävänsä alkoholista. Rakkauden kaipuuta voi myös tyydyttää pornolla, maksetulla seksillä tai huumeilla, jotka täyttävät hetkellisesti sydämen ja pään ilolla, dopamiinilla ja euforialla. Mutta mitä jää lopulta jäljelle?

Kristuksessa on toivo ja maailman valkeus

Se, mitä kirkko ja kristillinen usko voivat tarjota, on varmuus iankaikkisesta elämästä, vapaus syyllisyydestä, armo, jota ei voi osta rahalla, Kristus, joka kuoli ristillä sinun ja minun elämän heikkouksien ja epäonnistumisten vuoksi. Jumalan sana, jota Raamatuksi kutsutaan, on muuttumaton ajasta aikaan. Sen voima ei ole minnekään kadonnut. Kaksi tuhatta vuotta ei ole sen ikuista sanomaa armahtavasta Jumalasta miksikään muuttanut. Samalla tavalla aurinkokin joka aamu kiipeää taivaalle ja antaa valoaan ja lämpöään ihmisille huolimatta sen ikivanhasta, tiedemisten määrittelemästä 4.6 mrd iästä huolimatta. Kristuksessa on toivo. Hän on tie, totuus ja elämä. Tie, joka on avoinna kaikille, kuten kirkkokin. Kirkko tarvitsee nyt niitä Jumalan miehiä ja naisia, jotka seisovat muurin aukossa ja maamme rajoilla kantamassa vastuuta kirkon tulevaisuudesta ja viestimässä totuuden ja rakkauden, toinen toisesta välittämisen sekä huolenpidon sanomaa kaikille niille, jotka vielä ovat valmiita avaamaan sydämensä vastaanottamaan ja kuulemaan kutsun. Kirkko on myös sinua varten. Emme ole vielä saavuttaneet lopullista pistettä, olemme matkalla ja liikkeessä eteenpäin. Tule mukaan!

                                                                                                                                   Hannamari Auvinen                                                                                                              Karkkilan kirkkovaltuutettu ja -neuvoston  vj.                             Seurakunnan lapsiasiahenkilö

 Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustoehdokas