Sorvari Heikki


ARVO TAI AMMATTI
Dipl. ins.

SEURAKUNTA
Espoon tuomiokirkoseurakunta





Kirkolliskokousvaali ehdokasnumero         62
Hiippakuntavaltuusto ehdokasnumero      42

Henkilökuva

Olen syntynyt ja kasvanut Etelä-Pohjanmaalla. Otaniemessä suoritin diplomi-insinöörin tutkinnon ja työn ohessa markkinoinnin MKT- tutkinnon. Otaniemestä löysin myös vaimoni. Suuresta lapsijoukostamme on vielä yksi kotona. Lastenlapset ovat ilonamme ja pitävät meitä virkeinä.

Olen työskennellyt tietotekniikan yrityksissä myynnin ja markkinoinnin sekä toimitusjohtajan tehtävissä. Viimeiset 15 vuotta olin projektijohtajana ja alihankintapäällikkönä Nokian verkkopuolella, josta jäin eläkkeelle muutama vuosi sitten.

Seurakuntahallintoon tulin Espoossa -90 luvulla ja olen ollut siitä lähtien seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkovaltuustossa sekä yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana pitkään. Tällä kaudella toimin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Siinä tehtävässä saa osallistua kaikkien johtokuntien ja toimikuntien kokouksiin – kokonaiskuva koko seurakunnan ja yhtymän toiminnasta pysyy kirkkaana.

Olen toiminut neljä kautta hiippakuntavaltuustossa sekä kolme kautta kirkolliskokouksessa missä olen toiminut koko ajan talousvaliokunnassa. Olen myös Espoon hiippakunnan edustajana kirkkohallituksen täysistunnon jäsenenä. Yhden kauden toimin tuomiokapitulin kollegiossa maallikkojäsenenä. Kun lisäksi osallistun oman asuinalueeni Kauklahden kappelineuvoston kokouksiin, olen saanut erinomaisen näkymän ja kokemuksen kirkon työhön ruohonjuuritasolta korkeimpaan päätöselimeen saakka.

Kirkkomme päätehtävä on varoittaa synnistä ja julistaa evankeliumin ilosanomaa syntisille. Kirkon työn ja päätöksien pohjana on Jumalan sana, Raamattu. Kirkon tulee olla uskollinen perustehtävälleen, evankeliumin julistamiselle – se on kirkon olemassaolon avainkysymys. Piispa Häkkistä mukaillen ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuus ei ole ensisijaisesti riippuvainen jäsenkehityksestä, taloudesta tai rakenteista. Kysymys on ennen kaikkea siitä, pysyykö kirkko kirkkona.”

Tätä tavoitetta haluan edelleen olla tukemassa kirkolliskokouksessa ja hiippakuntavaltuustossa! Kirkon puolesta, seurakuntien parhaaksi!

heikkijsorvari@gmail.com     

Kirkko ja Kaupunki-lehden artikkeli

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/espoon-seurakuntien-yhteista-kirkkovaltuustoa-johtaa-kokenut-kirkkopoliitikko-heikki-sorvari#812640ec

Kokonaiskirkon luottamushenkilönä talousvaliokunnassa:

Kolmen istuntokauden aikana kirkolliskokouksessa olen saanut vaikuttaa monenlaisiin päätöksiin, myös seurakuntien ja kirkon taloutta helpottaviin asioihin. Kuluneella kaudella pienensimme seurakuntamaksua yhdellä prosentilla. Seurakunnilta ko. maksua kerätään kirkkohallituksen toiminnan ylläpitämiseen. Tällä toimella halusimme talousvaliokunnassa osoittaa konkreettisesti, että toimintaa täytyy sopeuttaa myös kirkkohallituksessa ihan samoin kuin seurakunnat ovat joutuneet tekemään. Siitä on ollut sekin hyöty, että kirkkohallituksessa on nyt ensin karsittu kaikkea mahdollista kulua, mikä on onnistunut ilman henkilövähennyksiä. Vuoteen 2021 mennessä toiminta on kuitenkin saatettava vastaamaan tuloja, joten alkaa olla aika myös toiminnalliseen sopeutukseen.

Olen ollut kirkolliskokouksessa tekemässä aloitetta, jolla ulkopuolinen riippumaton konsultti laitettiin tutkimaan kirkon tietohallinnon organisaatiota ja kustannuksia sekä kahta kirkon suurinta kehityshanketta taloushallinnon palvelukeskusta Kipaa ja kirkon jäsentietojärjestelmää Kirjuria. Näiden suurella innolla käyntiin laitettujen hankkeiden piti tuottaa kirkolle suuria säästöjä mutta ovat syöneet kirkon ja seurakuntien varoja huomattavasti enemmän kuin suunniteltiin ja säästöt ovat minimaalisia, jos lainkaan.

Nyt pitäisi kirkossa toteuttaa selvitystyössä ehdotettuja toimenpiteitä, mutta ne ovat käynnistyneet hitaasti. Tässä työssä tarvittaisiin edelleen edustajia, joilla on ymmärrystä tietohallinnostakin.

Aikanaan, kun päätettiin (vuonna 2010) kirkon palvelukeskuksen perustamisesta, olin ainut, joka jätti eriävän mielipiteen asiasta. Itse ajatus oli hieno mutta jo silloin oli nähtävissä, että toteutustapa ei ollut hyvä, eikä asiaa ollut suunniteltu tarpeeksi hyvin. Käytin silloin puheenvuoroja, joissa toin näitä asioita esille ja varoitin toteuttamasta niillä suunnitelmilla ja laskelmilla asiaa. Silloin sain hyvin paheksuvia katseita ja huomautuksia, kun uskalsin olla eri mieltä ’virkamiesten hyvin valmistelluista esityksistä.’ Jälkikäteen monet ovat todenneet, että ne olivat profeetallisia puheenvuoroja – kaikki duupiot, joita esitin ovat toteutuneet, osa pahempinakin.

Virheelliset järjestelmävalinnat lähinnä ovat tehneet palvelukeskuksesta raskaan ja vaikeasti ja kalliisti ylläpidettävän, minkä vuoksi säästöjä on vaikea saada aikaiseksi.

Päätöksentekovaiheessa esityksessä kerrottiin tietojärjestelmäinvestointien maksavan 2.8M€ ja käyttöönottoprojektin 3.5M€, säästöjä laskettiin syntyvän 7-9M€ vuodessa kokonaiskirkon tasolla.

IT-selvityksessä todettiin, että Kipa-projekti on maksanut kirkolle 2017 loppuun mennessä yli 60M€ ja vuotuiset taloushallinnon kulut ovat 3-4M€ suuremmat kuin ennen Kipaa. Että sellaisia säästöjä!

Kirjurin eli jäsentietojärjestelmän kehittäminen on myös maksanut paljon enemmän kuin suunniteltiin ja vanhojen kirkonkirjojen digitointi on vieläkin kesken eli täyttä hyötyä käytöstä ei vieläkään saada.

Kirkolliskokousedustajilla olisi hyvä olla valveutuneisuutta näissäkin asioissa, seurakuntien rahoja ei voida käyttää näin huolettomasti enää.